Put your make up on, get your nails done, grow your hair, run the extra mail, keep it slim so they like you

Valehtelisin, jos väittäisin, etten ikinä murehtisi kesän kasvattamaa masuani ja reisiäni.  Ja miten muutenkin oon jatkuvasti 'dieetillä' tai ainakin epätoivoisesti aloittamassa sitä. Ja jälleen oon taas saanut kylään kroppa-ahdistuksen. Miten monta iltaa nytkin oon ajatellut, että huomenna tää kesän yliyliyli rento ote syömisien kohdalla saa loppua tai kohta on toiset 5 kiloa karistettavana. Tiedän.  Viisi kiloa. Kuusi. Neljä. Se ei oo paljoa enkä mä väitä, että mikään ypertuhti tyttö olisinkaan. Mut ei se sitä vaadikkaan. A d i s t a a. Miksi nitä huonoja päätöksiä syömisten suhteen on pitänyt tehdä päivästä toiseen, vaikka jo ennen kesä kaipasin muutosta tähän kroppaan.. Jep, no muuto se on tämäkin. Tyhmä minä.

Mutta... Sukellan weheartitin maailmaan tuhti iltapala again masussani muistuttamaan itteäni siitä, että nytkin on hyvä. Tää asia on ihan väärä syy ahdistua ja murehtia (vaikka jestas miten sitä on tässä tehtykkään..). No whatever, tulee tehtyäkin.... Mut nyt kumotaan tää ahdistus ja muistutetaan itteämme, että ollaan niin arvokkaita ja hyviä ja upeita just tälläisinä. <3 Oikeesti tässä tää härkänen on pieni kärpänen, mutta se tällä hetkellä tässä pääkopassa vaan tuntuu niiiiiiiiin painavalta ja mieltä lamaannuttavalta. Ääääh miten paljon voi muutamat tulleet kilot mieltä painaakkaan.

Mut tiedän etten oo yksin näiden TURHIEN ajatusten kanssa, jotka saa meijät naiset epävarmoiks itestämme. Miks ei voi vaan tykätä itestään 24/7 just sellasena ku on? Oikeesti eihän sitä sun kaveria tai asiakastas liikuta tippaakaan ne numero vaa'alla. Mut sun kaveria kiinnostaa millanen ystävä oot ja miten ihana ihminen oot. Oot sille se kultakimpale, turva ja tuki, korvaamaton ihminen. Oot se, jolle sun tuttavas kokee kello 2 perjantai-iltana tärkeeks julistaa, miten upee ja vallottava ihminen oot. Tai oot sitten vaikka se kassa-täti, jonka pelkkä hymy ja ystävälliset sanat lämmittää jonkun surentamaa mieltä. Mutta me naiset vaan ollaan naisia. Me vaan tehdään tästä itse niin iso taakka päiviä ja öitä murehdittamaan. Miten turhaa se onkaan. Tähän voi 'kliseisesti' todeta, että maailma on täynnä ihmisiä jotka ei koskaan kävele, nää, on kuolemansairaita, on vaikka mitä oikeesti ikävää. Mutta totta se on. Niin pieni, turha, mitätön asia murehdittavaks. Ja mitä mä itse teen (surullista, mutta totta) jatkuvasti. Normaalipainoinen ihminen. Voi miksi?

Missähän sut tehtiin? 

Tähtien tuolla puolella, muovailtiin huolella

Ethän sä ikinä

kadota tuota katsetta

Mitähän sä vielä kantaa voit

Korkealla kun noin sen soit

Ei mitään tuu niin painavaa

Et se sinut musertaa

Kaunis pieni ihminen

Se olet ainutlaatuinen

Mitä vastaan tuleekaan

Toista sua ei milloinkaan 

Yritän taas muistaa murehtia tätä hiukan vähemmän. Ja elää enemmän. Ja okei siinä sivussa kans vähän kattoo mitä syön ja tehä fiksumpia päätöksiä. Mut tehä sen elämällä päivä kerrallaan, murehtimatta huomista tai eilistä. Ja lupaan lähtee sinne ravintolaan syömään tai extempore baarireissulle jos siltä vaan tuntuu. Aion yrittää sulkee ne 'taasko juot, kippis dieetille ja aamulla pitsaa' -ajatukset pois ja todellakin elää ja nauttia. Ja kyllä, miten monesti tollasia on tullu murehdittua jo paljon etukäteen.. Okei nyt ote dieettiin on ollut monta kuukautta niin kadoksissa, ettei oo edes kerenny pohtia sen epäonnistumista, koska niin ojanpohjalla on menty hehe.. Mutta yritän muistaa taas jokaisen alkaneen 'huomenna aloitan'-kohdalla ajatella hyväks tän kropan näinkin. Ja olla itelleni armollinen. Ehkä pitäisi vaan syrjätä koko dieettiajatukset ja keskittyä syömään kohtuudella? Tai startata ja skarpata aivot hyväksymään ja ymmärtämään, että joku 300g miinusviikko on ihan okei. Oppia olemaan kärsivällinen ja ajatella se parempi kroppa ihan hissun kissun vähitellen tulevaksi. Mutta kun kaikki täytyy saada heti. Toisinaan nyt kun ajattelen, niin tollanen tapa ois se jolla ehkä joskus onnistuisikin. Koska kieltämättä sitä on ollut itelleen tosi ankara ja pienikin epäonnistuminen on pilannut jo koko päivän ja siitä se paskakierre on alkanut. Toi ajatus putkahti päähäni ihan yhtäkkiä vaan tätä kirjoittaessani, mutta ehkä se voisikin oikeasti toimia? En tiedä yhtään mitä teen. Mutta aion yrittää olla murehtimatta liikoja. <3

Love yourself.